sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Olen Englannissa..

Istun tässä juuri junassa matkalla sinne "maaseudulle" ja tässä mua vastapäätä istuu kaksi niin peri (stereotyyppistä)englantilaista jätkää kuin vain olla ja voi, yläluokkalaisine aksentteineen ja tyylikkäine vaatteineen. Olo on kamalan nuhjuinen niiden vierellä. Tuntuu oudolta koska olen aina tottunut skotteihin, niiden rentouteen, mutkattomuuteen ja sellaiseen hienostelemattomuuteen. Mutta nyt ei olla enää tietty Skotlannissa. Nyt ollaan ENGLANNISSA. Sanoinko jo että tuntuu oudolta?

Norwegian Air yllätti positiivisesti (anto jopa 2 kg ylikiloja anteeksi)vaikka se olikin myöhässä ja sen takia jouduin juoksemaan eka Gatwickin läpi, sit Victoria Stationin läpi ja vielä vikaksi St Pancrasin läpi. Kiitos siitä. Noh, ehdin junaan kuitenkin juuri minuutilleen! Tosin sain printattua viisi eri junalippua joten siinäkin meni hetki kunnes tajusin tunkea oikean koneeseen (miksi niitä pitää olla niin monta?). Tässä kun juoksin näitä asemia läpi, vannoin myös että joku päivä vielä ostan rinkan, tai vaihtoehtoisesti olen niin rahoissani että kuljen taksilla paikasta toiseen. Matkalaukkua on tosi kiva raahata niitä portaita ylös ja alas.

Sen lisäksi tapasin jo Helsingin päässä mukavan tytön johon olin jo Isory:n tilaisuudessa tutustunut, joten sain vähän matkaseuraakin - yksin on aina tylsä mennä ja seurassa on mukavampaa!

Ennen lähtöä iski pienoinen ahdistus. Olo oli nimittäin hirmu yksinäinen kun se iski tajuntaan että kaveri ei odota lentokentälle ja me ei lennetäkään yhdessä Aberdeeniin. Ja perillä ei odota kaikki kaverit ja tuttu ympäristö. Vaan olin menossa yksin Lontooseen. Noh, onneksi yksinäisyys olo on jo helpottanut koska tajusin että en minä tule olemaan siellä ihan yksin. Ja eiköhän joku juttele mulle jossain vaiheessa, jos en ihan totaalisesti hautaudu huoneeseeni. Kyllä se siitä.

Seuraavat pari päivää olisi tarkoitus hoidella asioita, kuten puhelinliittymät ja sit ehkä selvittää se pankkiasia. Voi ahdistus. Ja sit hankkia se rail card.  Ja ostella välttämättömyyksiä. Onneksi lähellä pitäisi olla joku iso ostoskeskus joten sinne sit vaan. Keskiviikkona oliskin sitten lähtö takaisin Lontoosen päin ja torstaina edessä rekisteröityminen yliopistolle. Jesh, jesh - hyvä tästä tulee!

weheartit.com

P.S. Voi ei, nyt ne pojat rupesi puhumaan niiden naisasioista..Tästähän voi tulla itseasiassa ihan mielenkiintoinen matka - vähän kuin jotain saippuasarjaa katsoisi.


3 kommenttia:

  1. Taas ollaan siinä pisteessä että luen päivittäistä elämääsi blogistasi - jotenkin ihanan tuttua ja turvallista , vaikkakin tarin atulee jättikaupungista eikä pienestä Scotlannin kylästä.
    Hnmmm etttäkö sinä et saisi seuraa - se on yhtä todennäköistä......
    Kohta huomaat kuljeskelevasi Lontoossa niin kuin olisiyt siellä aina asunut ja onneksi muistini mukaan olet siellä jopa jokusen kerran ehkä käynytkin eli ei ole ihan uusi kaupunki sekään ;)
    Nauttukaa A.nkanssa ja terkkuja!!

    VastaaPoista
  2. "tässä mun vastapäätä istuu..." kuvittelin seuraavaksi tulevan "jotain nedejä". Sun lauseen lopetus oli kyllä luonnollisempi, ethän tosiaan enää ole saaren pohjoisosassa. Se "yksinäinen" fiilis on onneksi välillä ihan tervettä. Hyvä juttu on, että se menee nopeasti ohi kun pääset aloittamaan opinnot! Terkkuja sinne ja rentouttavia lomapäiviä. xxx

    VastaaPoista
  3. Annika, joo nää pojat oli kyllä kaukana nedeistä :)

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!